Kivekset kukkaruukussa

Viikko 3: Plant eli kasvi

(Tai itseasiassa suoritettuani pienen tutkimustyön http://sanakirja.org apunani voin paljastaa, että ilmeisesti sana plant merkitsee myös konetta, tehdasta, vakoojaa, kaikkea hyvin omituista ja hupsua. Mutta pitäydytään nyt siinä kasvissa kun ei tästä muuten taida mitään tulla.)

Piirrokseen liittyy ajattelutyötä ja ehkä pieni tarinakin. Kun tarkistin viikon aiheen, kasvin, minulle tuli ensimmäisenä mieleen kuollut ruoho. Kuihtuneet rippiruusuni maljakossa. Sellaiset kasvit, joita todella näkyy ympärillä näin lopputalvesta. Sivumennen sanottuna aika masentavaa. Ja olisin halunnut tehdä työn vesivärein, vaikka kyseisiä työvälineitä inhoankin. Lopulta mieleeni tuli, että hyvin voisin tehdä jotakin kaunista. Siispä tulin ajatelleeksi lempikasviani, orkideaa. Toteutin piirrokseni akvarellivärikynilläni.

Orkidea on mielenkiintoinen kukka. Trooppinen, kaunis, eksoottinen ja lisäksi sen nimen kreikankielinen alkuperä juontuu sanasta kivekset. Kiitos wikipedia. Mutta pidän orkideoista, koska joskus kauan sitten, varmaankin kymmenen vuotta takaperin, kävimme perheeni kanssa lomalla Thaimaassa. Pienelle tytölle se oli jotain niin uuttaa ja erilaista. Lentomatkakin oli asia erikseen. Kaksitoista tuntia paikallaan, muistan koko matkan tuijotelleeni ikkunasta ulos ja nuuhkineeni nenäliinaa, johon olin suihkaissut äitini hajuvettä rauhoittuaakseni. Ja perillä Thaimaassa oli niin kaunista ja kuuman kosteaa. Ja orkideoita joka puolella. Niitä oli maljakossa huoneessamme, uima-altaan ympärillä kasvamassa ja kurkottelemassa parvekeemme alla. Hotelli oli jopa nimetty kasvin mukaan. Ja näin jotenkin nuo kukat, joita kannoin aarteena mukanani ja hajuvedeltä tuoksuva nenäliina,  joka lopulta kului puhki käsissäni, muodostivat mielessäni katkeamattoman sidoksen. Orkideat tuovat siis aina mieleeni kuumuuden, kauneuden, erilaisuuden sekä tärkeimpänä kaikista, äitini ja sen turvallisuuden tunteen, jonka pienenä lapsena hänestä sain.

Kuinka monta jäljellä?
-49